Monenmoista

On ollut monenlaista touhua. Kaivinkone teki hyvää työtä pihamaalla, vaikka jälki nyt näyttääkin vähän karulta. Ajansaatossa pihamaa oli noussut, niin että pintavedet laskivat rakennusten alle. Pihasta kärrättiin maata pois monenmonta kärrykuormaa. Tästä on hyvä jatkaa, tarkoitus olisi saada nurmikkoa kasvamaan tälle kesälle.

Pihan sisääntuloon ajettiin soraa jotta saatiin parkkipaikkaa ja kääntymispaikkaa roska-autolle.
Tässä levällään kammarin lattialaudat, jotka kannettiin sisään kuivamaan, vihdoinkin!





Helsingin lomatuliasiena muutama perenna.

Jos joku tunnistaa nämä kasvit,laittakaa nimeä tulemaan.

Tätä kasvoi Suomenlinnassa pitkin nurmikoita. Ostin nämä kirppikseltä, myyjä sanoi kyllä nimetkin, mutta eihän ne jääneet mieleen.

Kiviladelmaa talon kivijalassa.

Vanha peltikaappi ystävän varastosta, tästä tulee vaatekaappi pojalle.

Naulakkoprojekti sisällä.

Pintaan suhaus mattamustaa maalia, ja keittiöön tuli uusi naulakko.



Irtokoukut päätyivät kuistin seinälle. Aika on kulunut ulkohommissa, jotain sentään sisälläkin.



Kevättä



Kuvia pihamaalta vertailun vuoksi ensimmäiseltä kesältä ja tänään kuvattuna. Tässä talon takaa, pensaat rehottivat aivan talon vieressä kesällä 2008.



Valtava syreenipensas talon takana.

Tänään, pensaat talon viereltä raivattiin jo ensimmäisenä kesänä, kärryistä oikealle jää pieni syreenipensas joka jätettiin isosta pensaasta riittävän kauas seinästä.

Pusikon seasta löytyi herukkapensaita jotka ovat tuottaneet satoa jopa pusikon keskellä. Nyt ne on leikattu ja lannoitettu ensimmäistä kertaa vuosiin.

Mustaherukassa on jo isot silmut.

 Talon takaa eri nurkalta kuvattuna. Kivet ladotaan ladelmaksi talon seinän alle.

Sisäpihalta, puskien takana väentupa kuva kesältä 2008.

Aitan seinän vierustaa kesällä 2008.

Pihaan tullaan rakennusten välistä.

Kuva tänään tieltä aitan päätyyn.

Näin kaunis väentupa rakennus puskan takaa paljastui. Puskat kaadettiin jo ensimmäisenä kesänä jotta rakennus pääsi tuulettumaan.

Kuistin vierelle jätettiin puumainen pensas, ilmeisesti orapihlaja, hyvin vanha. Kaunis kukiessaan alkukesästä ja myös syysvärissä jolloin puussa on kauniit punaiset marjat.

                                                                                  

Tätä pientä kasvia en tunnista, kasvaa runsaana väentuvan takana marjapensaiden juuressa. En muista millainen kukka, tämä ensimmäinen kevät täällä asuessa on jännittävä, vaikka olemmekin olleet täällä paljon raksa-aikana.

Tämän tunnistan, kasvaa runsaana, lahjoitetaan haluaville suuren juuripaakun kanssa että varmasti lähtee kasvuun!

Ensimmäinen uusi kitattu ikkuna talon päädyssä.

Tämmöisen vanhan talon pihamaakin vaatii kovasti työtä. Meille tulee huomenna kaivinkone leikkaamaan maata pihalta ja tekemään kaadot niin että sadevedet eivät laske rakennusten alle.

Vanhoista käsintehdyistä tiilistä ladomme kivetystä kuistin ympärille, uskon että sopii hyvin meidän rappioromantiikkaan.

Vielä tärkeää asiaa.

 Alkuviikosta vein kierrätysjätettä oiva-pisteelle, oli styroksia kodinkoneiden ympäriltä, autonrenkaita, autottoman kummitädin rikkinäinen mikro ja imuri, rakennusmuovia yms jota saa viedä lajiteltuna ilmaiseksi.
Mukaan oli eksynyt pieni pala kattohuopaa, jonka ajattelin heittää sekajätteeseen.

Oletteko käyneet isolla kaatopaikalla?
Mahdottoman suuri kuoppa täynnä kaikkea mahdollista, haju, lentelevät muovit, kirkuvat lokit, suuria, suuria läjiä  maalla peitettyä jätettä.
Sanon suoraan että järkytyin hieman.
Vieressäni mies heitteli kuoppaan ikkunoita, yhden toisensa perään. Nekin olisi voinut viedä kierätettäväksi, vielä ilmaiseksi, jos vain olisi nähnyt hieman vaivaa ja irrottanut lasit pokista.

Kuinka välinpitämättömiä me ihmiset olemme?

Kuinka paljon siitäkin jätemäärästä olisi voinut käyttää uudelleen tai kierrättää?

Tämä on haaste kaikille lukijoille!
Käykää kaatopaikalla, edes katsomassa!
Lupaan, että sen jälkeen tekee mieli kierrättää, säästää vanhaa ja ennenkaikkea jättää jotain ostamatta.
Olin tyytyväinen ettei minun tarvinnut kasvattaa tuota merta kun pienellä kattohuovan palalla!
(Harmittelin ettei minulla  ollut kamera mukana kaatopaikalla)
Lapseni olivat valveutuneita, katselivat jätekuoppaa ja ikkunoita nakkelevaa miestä.
Käskivät minun mennä sanomaan, että ne olisi voinut kierrättää.
En mennyt, vaikka ehkä olisi pitänyt.
Uskon kuitenkin että, tänäpäivänä ihmiset tietävät, mutta he eivät ajattele!