Tunnelmia




Tämänpäivän tunnelmia.
Meidän ovista löytyy kivoja värejä, tämä vihreä on keittiön ja pirtin väliovi, herkku.

 


Nämä vaaleammat myös, kuvan ovessa reunan kellertävä on rapattu osittain esiin vaalean turkoosin alta. Kiva näinkin, ehkä tälle joskus tehdään jotain.




Tässä ovessa vaaleampi maali lähtee pois helposti rapsuttaen, alta paljastuu kiva vaaleanvihertävä.
Ovet ja ovenkarmit meillä ovat entisessä asussaan. Kannettu paikoilleen vain. Odottavat jonkinlaista kunnostusta, mutta eivät ole kiireellisimmästä päästä.




Kangasaarteita, kunhan vain ehtisi ommella.












Yksi keräilykohde ovat vanhat lakanat, ihania virkattuja pitsejä.




Yhden päivän kirppislöytö olivat nuo kolme teräskauhaa, kovasti tykkään ja käytän.



Samalta reissulta keltainen pieni lävikkö, hyvä sienien huuhteluun, oikeasti marjanperkkaukseen tarkoitettu.



Tässä vielä poimurikaunokainen, tällä kilkutellessa pysyy karhutkin loitolla.
Siivilä ja poimuri yhteensä 1,5e, kolme teräskauhaa 4,5e.





Kukkanen uudella teranssinkaiteella. Kahvipurkki omista varastoista.




Sanoin miehelle ettei minulla ole koskaan ollut näin hienoa terassia, eikä varsinkaan kaiteita.
Oikein hyvä mieli näistä. Kaiteet maalataan pellavaöljymaalilla valkoiseksi ensikesänä, lattia käsitellään ehkä vielä tälle syksyä seoksella johon tulee vernissaa, tervaa ja puutärpättiä samassa suhteessa.




Kukkaset menossa viikonlopun sukujuhlille, koiruus tykkää niistä myös.



Sisällä kunnon meiningit, kuopus huristaa mopollaan ympäri pirttiä, krokotiilista kuuluu kilkatus, se on solmittu kiinni mopon vetokoukkuun.

Junarata levällään päivät pitkät.

Nämä Schleichin eläimet ovat ihan parhaita. Ovat leikeissä koko ajan.

Ovat testattu kestämään.

Olen ostellut vähitellen, koska ovat melko hintavia, mutta ovat kyllä olleet hintansa arvoisia.

Oikeista lampaista haaveillessa voi katsella tätä, ovat todella aidon näköisiä.

Jotakin työtäkin sentään.
Kamarien kattopaneelit on puhdistettu ja odottavat tässä pääsyä takaisin kattoon.

Komeaa lautaa, nykyaikaisiin taloihin tämänvahvuisesta taidetaan tehdä lattiaa.

Ikkunanpieliä rapsuteltu

Tämä kuva on todella hassu, mutta kuvasin kattoa toisesta kamarista johon miekkonen sen jo sai laitettua.
Kovin kupruiselta ja koloiselta näyttää nyt, mutta vähän kittiä pahimpiin koloihin ja maalia pintaan.

Yhteistyössä tämä sujuu, homma kerrallaan.
Ollaan miehen kanssa hyvin opittu tekemään työtä yhdessä, opettavainen projekti.
Välillä pitää laittaa hanskat naulaan ja muistaa myös levätä.
Lokoisaa loppuviikkoa!

Pysäkillä





Kuvia olisi ollut enemmänkin. Jostain syystä netti tökkii ja kone.





Ajatuskin jämähtänyt paikalleen.

Kesä alkaa olla takana, syksyyn päin mennään tohinalla.

Enempien kuvien lisääminen ei tälläkertaa onnistunut, jähmeänä sekä kone että sen käyttäjä.
Jospa tästä kaikin virkistymme syksyyn.

Remonttikesää

Remppahommia on edistetty mukavasti pitkin kesää.
Kammarin lattiat on saatu laitettua.

Kamarien seinät on tarkoitus puhdistaa irtoliasta ja pölystä, laittaa pinkopahvit ja tapetoida.
Hirsien välit on kamareissa tilkitty tasaiseksi, joskus pinnassa on ollut maali joka näkyy kuvassa keltaisena. Seinässä näkyy kaappikellon silhuetti, hauska, jää pinkopahvin alle jälkipolvien ihmeteltäväksi.

Kamarien väliseinässä on vanha oviaukko, joka oli naulattu kiinni, emmekä me sitä aio avata.
Alhaalla näkyvä paperi on ilmansulkupaperi joka on lattialautojen alla ja nostettu seinälle.

Kamarien katossa on vanha leveä ponttilauta, katto pitää käyttää alhaalla koska niskat täytyy vahvistaa, jotta yläkerran lattia saadaan tukevaksi. Ajattelin puhdistaa kattolaudat irrallaan, ne on maalattu kalkkimaalilla joka lähtee pois helposti teräsharjalla, sitten vain laudat takaisin, ja pintaan valkoinen munamatta-maali. Tulee tosi kaunis, välihuoneen katto on tehty samalla tavalla.

Seinien vanhat pinkopahvit oli mielestämme pakko poistaa, olivat sen verran likaiset ja kauhtuneet, emme viitsineet jättää niitä edes uuden pinkopahvin alle. Pahveissa näkyy monenlaiset tapettikerrostumat, jonkinlaisen mallipalan ajattelin naulata uusien pahvien alle, jotta tulevat remontin tekijät saavat ihastella niitä.

Päivänä muutamana pyykit kastuivat ulkona enemmän kun kuivuivat.
Kuvassa näkyy ikkunanpieltä, kovin kurjassa kunnossa ovat ikkunat.

Muutaman ikkunan olen jo rappaillut, pokien kunto näyttää rapisseen maalin ja kitin vuoksi huonolta, kun maalit ja kitit poistaa, puuosat ovat melkoisen hyväkuntoiset. Tapitukset tein uusiksi näissä rapatuissa, niin eivät juuri nitkahtele. Palan halusta päästä lasittamaan ja maalaamaan näitä ikkunoita, uskon lujasti että niistä tulee kauniit.

Remonttihommien rinnalla täytyy muistaa hoitaa muitakin hommia.
Mansikanpoiminta on meillä kokoperheen urakka, näitä voikin sitten talvella popsia hyvillä mielin.





Kaiken keskeneräisyyden rinnallekaipaa jotain kaunista.

Ja jotain hauskutusta..

Tämä muija vartioi lupaavan näköistä herukkasatoa.

Esikoispoika nikkaroi minulle ristikot,
sitten lasten kanssa puettiin näitä oikein kaksin kappalein.

Jospa enimmät rastaat säikkyisivät eivätkä uskaltaisi tulla pensaisiin popsimaan.
En oikein raski laittaa verkkoja kun ne on niin rumia ja hankalia, lisäksi pikkulinnut jäävät niihin kiinni poloiset.

Mustaherukoitakin tulee, ehkei kuitenkaan kovin paljoa.

Pihamaakin viheriöi, kiitos sopivien paisteiden ja sateiden. Pääosin tämä vihreä on ohraa, jota kylvimme nurmikonsienenen joukkoon.

Jospa nurmikko lähtisi jonkinlaiseen kasvuun, ainakin näyttää ihan hyvältä.

Kesäillat ovat sitten kauniita, tänään menin vielä myöhään katsomaan kuinka ilta-aurinko kultasi lähipellot.

Lämpöisiä kesäpäiviä kaikille lukijoille,
ilahduttavasti olette jaksaneet käydä kurkkimassa, vaikka viimeisestä postauksesta on aikaa.
Palataan taas!

Ihan pihalla

Se on kesä sitten, lapsilla loma.

Puuhasteltu pihalla

Pidetty perinteiset jätskikemut koulun loppumisen kunniaksi.

Isommat lapset tekivät ruuan meidän puuhaillessa pihalla.
Esikoispojan salaatti.

Esikoistyttären riisi ja kanakastine, nam!



Työmaa, tässäkin on nähty monenlaista, ensin nokkosviidakko, hirsien veisto, puretut kattorakenteet, tiiliskivet, ulkovuorilautapinot ja nyt vihdoin heinänsiemen!



Pihamalla lojui myllynkivi noin metrin halkaisijaltaan, siitä tuli pöytä kun se väylättiin toisen myllynkiven puolikkaan päälle.




Kiveä piti siirtää nelisen metriä, sitten vielä saada toisen kiven päälle.
Kivi oli PAINAVA, mutta mies on VAHVA.
Siinä se on, keskelle laitan kukkasen, kunhan ohra-heinänsiemenseoksemme on saanut rauhassa itää.
(Mies sanoi ettei kukaan usko että siirsimme tämän lihasvoimin.)
Uskotteko? 

 

Ylimääräisiä kiviä keräsimme ladelmaksi perkkipaikan reunamalle.
Ei tätä kiviaidaksi voine sanoa, mutta tästä kiviä on hyvä ottaa käyttöön kun perustuskiviä tarvitaan taas.





Pääovelle johtaa punainen matto.

Koivuvanhus joutui nöyrtymään eilisen myrskytuulen kourissa.

Nyt ei taas tuijotella tekemättömiä töitä, vaan ihastellaan kaikkea mitä on jo tehty ja kaikkea muutakin kaunista.

  Nyt isommat lapset kesälaitumella, kotiinjäävillä yövieras.
Ihana kesä, ihana sunnutai.