Viime viikon väkerryksiä



Sain tehdä takin tyttöselle, koko n.134cm, Kangas on Finlaysonon Optinen omena, tosi kaunis.
Sisällä ohut tikkivuori, hihansuissa resorit antamassa lisää käyttöikää takille, koska silloin  hihoihin voi jättää helpommin vähän kasvunvaraa.



Loppuviikosta sain siskoni kanssa suunitella sisustusta kauneushoitolaan. Tavoitteena oli pienillä jutuilla saada tilaan romanttista, vähän ylellistä tunnelmaa.
Kangas löytyi Eurokankaan valikoimista.
Ompelin siitä yhden 50cm leveän paneeliverhon.



Pari koristetyynyä



Lisäksi pikkuinen liina ja lopusta kankaasta vielä muutama tuotepussukka.
Nämä kyllä olisivat sopineet meidänkin sohvalle ihan mukavasti.

Omista varastoistani kaivelin muutaman pärekorin jotka ovat olleet talomme vintillä.

Tuumailin mitä tekisin näiden kanssa, ehjiä olivat, mutta kovasti ajan patinoimia ja tummia. Pienin kori on uudempaa tuotantoa, siinä saimme syksyllä korillisen kotimaisia omenoita.

Suurimmassa korissa oli teksti josta ei kunnolla saanut selvää ja vuosiluku 1944.

Periaatteessa en kauheasti tykkää tavasta "entisöidä" vanhoja huonekaluja maalaamalla ne valkoiseksi.
 Näiden korien kohdalla päädyin kuitenkin siihen, näyttävät raikkaammilta näin. Maalina minulla oli Uulan Into maali, nopeasti kuivuva ja hajuton. Maalasin korit kahdesti.



Nämä tulevat säilytyskoreiksi kaapin päällä olevaan hyllyyn, sieltä kuvia kunhan saan korit paikoilleen.



Remontin vaiheita 1.



Muistelenpa vähän menneitä.
Nämä kuvat ovat  kesältä 2008. Talomme oli ollut tyhjillään kymmenisen vuotta, ja kunto oli tietysti päässyt kovin kehnoksi. Ehkä kaksi oikein sitkeää aikuista olisi voinut suoraa muuttaa asumaan ja kunnostaa paikkaa pikkuhiljaa, mutta meille pienten lasten kanssa se ei ollut mahdollista. Niinpä aloitimme perusteellisen remontin.
 Sisustusten purkamisesta meillä on harmikseni vain vähän kuvia. Purimme sisustuksesta kaiken mikä oli mahdollisimman alkuperäistä ja säilöimme odottamaan uutta käyttöä. mm. kaikki väliovet,lattia katto ja pieli-listat, aluperäiset ikkunat, lattialankut yms. Kaikki varastoitiin vanhaan navettaan.

  Tässä kuvassa näkyy lattia, kun lankut on purettu pois. Lattia oli ns.maavarainen, paikka oli todella kuiva ja lankut olivat käyttökelpoisia. Sensijaan lattianiskat olivat melko lahot, nehän olivat suoraan maata vasten.
Kuvassa näkyvä valkoinen on jotain 60-70-luvun uretaanieristettä, jota on silloin suihkuteltu kaikkiin rakoihin, muka eristeeksi. Hölynpölyä, kuten museoviraston tutkija sanoi, siitä ei ole ollut sanottavaa hyötyä, mutta onneksemme ainakaan meidän talossa ei sanottavaa haittaakaan. Pöly lähti puusta kevyesti harjaamalla.



Tässä näkyy pirttiä, vanha komea puolipaneeli on riisuttu pois. Yläseinässä pinkopahvi joka myöhemmin otettiin pois. Seinät ovat 8-tuuman hirttä, pinkopahvin alta paljastui komea hirsi, kalkkimaalattu ja osittain musta ja ruman näköinen.

Irtaimistoa kuskattiin pihalle kiireenvilkkaa pois töiden tieltä.

Vähitellen alkoi talon "kengitys" jossa lahot hirret korvataan ehjillä. Onneksemme saimme riittävän jykevää ja pitkää puutavaraa eräätä työmaalta. Kuvassa pirtin päätyä, tämä pääty oli hirsien osalta pahiten vaurioitunut, maa oli ajan saatossa noussut ja pirtti painunut, niinpä kaikki ikkunan alla olevat hirret jouduttiin vaihtamaan.

Näky oli kieltämättä melko hurja, kun moottorisahalla huristeltiin pois lahot hirret. Hirsihommissa meillä oli työssä ammattimies jonka apu oli korvaamaton, senverran vaativaa työtä se oli.

Välillä koko pääty "roikkui ilmassa" tunkkien varassa.

Korvaushirret salvettiin toisiinsa sopiviksi ensin irtaallaan pihamaalla, nostoissa käytettiin apuna traktoria.



Pirtin päätyyn hirsiä vaihdettiin eniten, melko korkeasti on uutta hirttä.






Tässä näkyy jo valmista, monen työvaiheen jälkeen komeaa jälkeä.

Pirtin pääty hirsienvaihdon jälkeen.  Koko kehikosta vaihdettiin alin hirsikerta, joissakin kohdissa mm. keittiön kohdalla kaikki ikkunan alla olevat hirret. Työ oli vaativaa ja lisähaastetta toi sateinen kesä joka kasteli työmiehet joka käänteessä.

Kuvista näitä työvaiheita on nyt jälkeenpäin mukava katsella ja muistella. Melko alkutekijöistä on lähdetty, nyt voi hyvällä mielellä katsella valmista jälkeä, ja jatkaa hommaa keskeneräisistä paikoista. Paljon on hommaa vielä jäljelläkin.

Ja jos hommat päärakennuksessa joskus sattuvat loppumaan, voi jatkaa seuraavasta rakennuksesta.  

Aurinkoa katselemassa

Tänään oli niin kaunis päivä. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, ja hanki kantoi koko päivän kun mittari pysyi miinuksen puolella.

Lähdimme pikkuisten kanssa pienelle retkelle, lapset ovatkin retkeilleet melkein jokapäivä. Pienet eväät reppuun ja hangelle.



Hangella näkyi monenlaisia jälkiä, en tunnista kulkijoita jälkien perusteella.



Matka taittui suksilla ja potkurilla.

Koiruus oli vauhdissa. Mikäs on mennessä kun saa juoksennella vapaana, ja haistella kaikki jäljet.

Pajunkissojakin olisi ollut, jätimme ne vielä kun ei ollut saksia mukana, että olisin saanut pajut poikki.

Miehen aherrus on näkyvää, hyvä joskus tehdä tallaista jossa työn jälki näkyy heti. Remontissa on niin paljon sellaista joka ei näy mihinkään, mutta on tehtävä silti. Ulkovuori saa nyt seista kesän yli, sitä seuravana kesänä talo saa pintaansa punamultamaalin. 

Suuntasimme retkemme pihapiirin lähellä olevan aittarykelmän luo.

Joskus muinoin tässä on ollut komea rivi aittoja. Niiden rakennusvuodesta meillä ei ole mitään tietoa.





Aittojen katot ovat romahtaneet, sisälläkin kasvaa jo kunnon puita.

Aitoista suurin on vielä jotenkin pystyssä.

Pienemmät aitat ovat melkoisen ränsistyneitä.

Vanhat ovet ovat kiehtovia, mitä kaikkea tämänkin oven taakse on kätkeytynyt?

Ihastelen aina pieniä yksityiskohtia, taitava on tämänkin lukon tekijä ollut.

Vanha haka on lukinnut oven visusti luvattomilta kulkijoilta. Nyt se vain roikkuu koukussaan ja ihmettelee uutta kevättä.

Vanhat ränsistyneetkin rakennukset ovat mielestäni kiehtovia. Kuvitelmissani luon näiden ympärillle elämää.
Talomme on aikoinaan ollut suuri tila, ja omistanut paljon maita. Kenties nämä ovat olleet renkien ja piikojen asuntoja, ehkä näissä on säilytettykin jotain.
Näiden aittojen lisäksi pihassa on tosi pitkä aitta, joka ei onneksi ole ihan yhtä huonossa kunnossa kun nämä.

Suurin aitoista on edestäkin päin vielä pystyssä. Katto on kuitenkin miltei romahtanut. Joskus kun ehdimme, ajattelemme kasaavamme aittojen hirsistä ulkosaunan.

Tukeva vanha ovi.

Avaimen tällaiseen lukkoon toivon löytäväni pihapiirissä olevan aitan kätköistä. Olisihan se komea.

Yritin etsiä vuosilukuja hirsistä, mutta en löytänyt.

Suurimman aitan hirret oli numeroitu alhaalta lukien. Ilmeisesti se on siirretty tähän jostakin.



Mukava retki. Lapset miettivät onkohan näissä asunut joku. Kukapa tietää. Talomme historiasta tiedämme jotain, mutta emme kovin paljoa. Vanhoja talon papereita on paljon varastossa, jospa niitä tutkiessa jotakin selviää.
Ihania kevään päiviä kaikille lukijoille, käykääpä auringossa tutustumassa lähiympärisöön, sieltä voi löytyä vaikka mitä jännää!