tiistai 29. maaliskuuta 2011

Aurinkoa katselemassa

Tänään oli niin kaunis päivä. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, ja hanki kantoi koko päivän kun mittari pysyi miinuksen puolella.

Lähdimme pikkuisten kanssa pienelle retkelle, lapset ovatkin retkeilleet melkein jokapäivä. Pienet eväät reppuun ja hangelle.


Hangella näkyi monenlaisia jälkiä, en tunnista kulkijoita jälkien perusteella.


Matka taittui suksilla ja potkurilla.

Koiruus oli vauhdissa. Mikäs on mennessä kun saa juoksennella vapaana, ja haistella kaikki jäljet.

Pajunkissojakin olisi ollut, jätimme ne vielä kun ei ollut saksia mukana, että olisin saanut pajut poikki.

Miehen aherrus on näkyvää, hyvä joskus tehdä tallaista jossa työn jälki näkyy heti. Remontissa on niin paljon sellaista joka ei näy mihinkään, mutta on tehtävä silti. Ulkovuori saa nyt seista kesän yli, sitä seuravana kesänä talo saa pintaansa punamultamaalin. 

Suuntasimme retkemme pihapiirin lähellä olevan aittarykelmän luo.

Joskus muinoin tässä on ollut komea rivi aittoja. Niiden rakennusvuodesta meillä ei ole mitään tietoa.



Aittojen katot ovat romahtaneet, sisälläkin kasvaa jo kunnon puita.

Aitoista suurin on vielä jotenkin pystyssä.

Pienemmät aitat ovat melkoisen ränsistyneitä.

Vanhat ovet ovat kiehtovia, mitä kaikkea tämänkin oven taakse on kätkeytynyt?

Ihastelen aina pieniä yksityiskohtia, taitava on tämänkin lukon tekijä ollut.

Vanha haka on lukinnut oven visusti luvattomilta kulkijoilta. Nyt se vain roikkuu koukussaan ja ihmettelee uutta kevättä.

Vanhat ränsistyneetkin rakennukset ovat mielestäni kiehtovia. Kuvitelmissani luon näiden ympärillle elämää.
Talomme on aikoinaan ollut suuri tila, ja omistanut paljon maita. Kenties nämä ovat olleet renkien ja piikojen asuntoja, ehkä näissä on säilytettykin jotain.
Näiden aittojen lisäksi pihassa on tosi pitkä aitta, joka ei onneksi ole ihan yhtä huonossa kunnossa kun nämä.

Suurin aitoista on edestäkin päin vielä pystyssä. Katto on kuitenkin miltei romahtanut. Joskus kun ehdimme, ajattelemme kasaavamme aittojen hirsistä ulkosaunan.


Tukeva vanha ovi.

Avaimen tällaiseen lukkoon toivon löytäväni pihapiirissä olevan aitan kätköistä. Olisihan se komea.

Yritin etsiä vuosilukuja hirsistä, mutta en löytänyt.



Suurimman aitan hirret oli numeroitu alhaalta lukien. Ilmeisesti se on siirretty tähän jostakin.



Mukava retki. Lapset miettivät onkohan näissä asunut joku. Kukapa tietää. Talomme historiasta tiedämme jotain, mutta emme kovin paljoa. Vanhoja talon papereita on paljon varastossa, jospa niitä tutkiessa jotakin selviää.
Ihania kevään päiviä kaikille lukijoille, käykääpä auringossa tutustumassa lähiympärisöön, sieltä voi löytyä vaikka mitä jännää!


2 kommenttia:

eikku kirjoitti...

Tulin käymään vastavierailulla. Onpas teillä tosiaan paljon samoja juttuja ku meilläki. :) Innolla odottelen lisää kuvia teidän talon sisältä. Paljon voimia isoon, mutta niin mukavaan projektiin. Vanhassa talossa asuminen on yhdenlainen elämäntapa. :)

hillevi kirjoitti...

Näin on, elämäntapa, ja varmaan melkein elämäntyö kunnostaa. Mutta mukava projekti kaikesta huolimatta. Minun ainainen haave. En ole paljoa sisältä kuvannut, meillä paljon kskeneräisyyttä vielä, mutta hiljaa kiiruhtaen. Iltani ratoksi lueskelin ja katselin kuvat sun blogissa. Mukavalta näyttää, olette askeleen edellä meitä, ja olet kivasti jaksanut kirjoitella muiden hommien ohessa.