torstai 27. lokakuuta 2011

Kukkanen teille ketkä täällä jaksatte käydä kurkkimassa.
Pikkasen on ongelmia tämän blogin ulkoasun suhteen,
en tiedä onko vika minussa koneen käyttäjänä, bloggerissa, vai hitaassa nettiyhteydessä.
Neuvokaa jos tiedätte!

Seuraavanlaisia ongelmia:
1. En pysty lataamaan uusia kuvia tähän aloitus-sivulle, herjaa että
olen ylittänyt kuvien lataamiskiintiön.
Sivu johon ohjaa hakemaan ohjeita on englanninkielinen ja olen surkea siinä.

2. Esikatselua en näe ollenkaan, kun sivun edessä olisi tyhjä valkoinen arkki,
reunoilta näkyy kirjoittamani teksti.

3. En pysty lisäämään mitään etusivulle mm haluaisin laittaa listan
suosikkiblogeista.

Siinä alkua ;)  Neuvoja otetaan vastaan!

Ettäs tiedätte miksi blogi näyttää kirjavata ja ulkoasu muuttaa muotoaan koko ajan.
Koetan hetken kerrallaan päästä jyvälle näista bloggerin saloista.
Mutta nyt unten maille, huomenna uusi päivä!

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Pikkuhommia

 Minulla on mielessä paljon pikkuhommia, joiden tekemiseen ei kauaa mene, mutta
silti tekeminen jää kun on monta tärkeämpää.
Tänään sain tehtyä pari pikkuhommaa, vähän sairaana tallaisten tekeminen
piristää mieltä.

Ensimmäinen oli uunin luukkku.
Hieno kun mikä tällaisenaankin mielestäni.
Hioin vähän enimpiä ruosteita teräsvillalla, siksi luukku näyttää melko kirjavalta. 

Tuhkaluukku on myös söpöläinen, pienine yksityiskohtineen.
Hiomisen jälkeen käsittelin luukun Liberon Grafiittivoiteella.
Otin kuvan kun olin käsitellyt puolet, tästä näkyy selvästi
miten paljon luukun ilme kirkastui.


Tässä luukku kokoaan mustattuna. Käsittelen ehkä uudemman kerran vielä
jotta saan pinnasta tasaisemman.




Toinen projekti olivat nämä yhteensä neljän euron kirppislöydöt.
Lyhdyt olivat melko kellastuneet ja kurjan näköiset.

Muutama kerros mattamustaa spray-maalia,
niin lyhdyt saivat aivan uutta ryhtiä.

Täällä katuvalojen ulottumattomissa lyhtyjä ei ole koskaan liikaa.

Valoa syksyynne kaikki tyynni!



Monenlaista rintamalta

Käsityörintamalla on ollut luvattoman hiljaista.
Vähitellen olen virkkaillut sinapinkeltaista kolmiohuivia alpakkalangasta.

Remonttirintamalla mies on kunnostautunut palomuurin verran.
Oli niin nopeana, etten ehinyt napata päivänvalolla kuvaa muurista
ennen pinnan rappausta.
Muuri muurattiin kierrätystiilistä jotka purettiin vanhoista uuneista.
Oli kyllä kauniin rouhea ilman rappausta, mutta pönttöuunin takana turhan pölyä keräävä.
Muuri rapataan sileäksi ja maalataan valkoiseksi.

Kamariin tulee sitten loppujen lopuksi pieni pönttöuuni.
Oltiin jo kovasti suunittelemassa muurattua nurkkauunia ja hankkimassa
jo tiiliä siihen, kun saimme viestin, että kuvan pönttiksen kuoret olivat ylimääräisenä
entisten naapureiden varastossa. 

Luukkukin oli ehjä ja tallessa.

Rälläkkä ja teräsharja, niillä saa nopeasti aikaan näkyvää jälkeä,
kuten myöskin herkästi ison vahingon.
Vahinko oli lähellä kun vinhasti pyörivä teräsharja nappasi kädessäni olevan
hanskan mukaansa.
Onneksi selvisin pintanaarmuilla ja säikähdyksellä.

Sensijaan sairastelurintamalla onkin kunnostauduttu, kaiken muunkin edestä.
Perinteiset rohdot eivät ole riittäneet, vaan on ollut haettava apteekista
ihan lääkekuureja.

Jospa tämä tästä menisi loppuviikkoa kohti paremmissa merkeissä.

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Hohhoijakkaa

Huono nettiyhteys lisättynä tumpeloon koneen käyttäjään,
blogi ei toimi, eikä näytä läheskään siltä kun tahtoisin.
Aika ja taidot ei tahdo riittää.
saapa nähdä mitä tästä tulee, vai tuleeko mitään.

tiistai 11. lokakuuta 2011

Kaikki on vinksin vonksin..

Sairaspäiviä vietellessä.
Vaakatasossa saa olla parhaiten lattianrajassa, ei tarvitse kokoaikaa
pelätä, että kuopus putoaa kovin korkealta. On kaiketi niin ihmeellistä
että äitee on paikallaan ja makaa, joten kuopus riekkuaa ympärillä koko ajan.

Otin varsin muutaman kuvan lattiaperspektiivistä, meidän pirtin katosta tykkään kovasti,
kelpaa lattialla köllötellä ja katsella kattoon.

Pirtissä on ihana vanha uuni, tehty arviolta 1920-luvulla,
jolloin taloa edellisen kerran on remontoitu perusteellisesti.


Tässä äiteen olis pitänyt saada pötkötellä.
Onneksi ei kuume noussut, mutta kuumeeton angiina
johon lääkekuuria saa nieleskellä kymmenen päivää.
Paremmalla mallilla alkaa olla jo.

Yhden  kuvan nappasin kuistin seinältä, jossa on tämmöistä
vanhaa tapettia.
Muutama rulla löytyi talon vintiltä, kovasti tykkään!

Kaupasta nappasin pussillisen näitä, hyviä ovat,
vaikkakin kipeää kurkkua kirveltävät kovasti.
Lasten taide ilahduttaa aina. Eskarilainen tykkää hamahelmistä, näihin pitäisi hankkia magneetit,
jääkaapin ovessa näyttäisivät kivalta.


Toisen tyttären tekemiä perhosia. Ainoa ongelma on mihin
nämä ihanat taideteokset laittaisi kun ne aikansa ilahduttavat seinällä.
Eihän näitä voi poiskaan heittää..
Siinäpä pohtimista!


perjantai 7. lokakuuta 2011

Ikkunaremonttia

Olen jo kauan aikonut laittaa jonkinlaista kuvapläjäystä ikkunoiden korjaamisesta,
jonka sain vauhdikkaasti alkuun kesällä.
(sittemmin vauhti on kyllä hiipunut)

Tässä on työssään Speedheater, joka on verraton apulainen vanhan kitin ja
maalin poistossa. Lasi täytyy suojata, jotta se ei rikkoudu kuumuudesta.
Vaneripalanen päälystettynä foliolla on oikein hyvä, tässä suojana vielä joku levynpala.

Meidän ikkunoissa kitti on osittain jo kokonaan irti, mikä helpottaa huomattavasti työtä.

Tässä päälykitti ja osa maalista poistettu, jos oikein tarkasti katsoo,
kuvassa näkyy pikkuiset naulat joilla lasi on vielä kiinni.
Joissakin kohdissa aluskitin poisto vaatii vielä uuden lämmityksen, meillä kyllä lasit irtosivat

ilman sitä, kunhan muistaa poistaa naulat.

Vanhat ikkunat on tehty niin että ne voi korjata. Liimaa ei ole laisinkaan, vaan
pokat on kasattu tällaisilla puutapeilla.


Poistin vanhat tapit, ja tapitin uudelleen. Lakkasivat notkumasta.
Yksi työvaihe jäänyt kuvaamatta kokonaan, nimittäin öljyäminen.
Lämmitin karmia kuumailmapuhaltimella, ja öljysin vernissalla.
Tämän työvaiheen kanssa pitää olla tarkkana ettei läträä liikaa öljyä,
silloin pinta kovettuu liikaa eikä maali pysy puussa, mutta sopivasti laitettuna se ehkäisee sen että pellavaöljymaalista öljy ei imeydy puuhun liiaksi, jos näin käy, maali liituuntuu liian npopeasti.

Ennen pohjakitin laittoa lakkasin kittiuran sellakalla. Tässä kuvassa lasi on jo painettu
pohjakitin päälle. Tästä alkaakin vaihe jossa särjin eri tekniikoin monta ruutua.
Yhtä painoin liian lujaa, ja kädet menivät lasista läpi.
(sain haavoja sormiini)

Tallaisia pieniä puunauloja laitetaan lasin ja puun väliin estämään lasin liikkuminen.


Seuraava mahdollisuus rikkoa lasi onkin sitten naulaaminen. Vain naulan näkyviin jäävä kärki
saisi osua lasiin naulatessa, ja sen varassa lasin olisi pysyttävä liikahtamatta.
(siinäpä opettelemista, särjin ainakin kolme ruutua)

Tässä sitten on levitettynä päälykittiä. Kuten huomaatte työvaiheet sitä tehdessä
ovat kuvaamatta, sattuneesta syystä koska allekirjoittanut toimi sekä
tekijänä ja kuvaajana.

Valmis kittaus, Kuva otettu tietenkin parhaasta kohdasta, tämä on kohtuullisen
hankala työvaihe saada siistiksi.

Tässä koko ruutu, kittausveitsen kahva näkyy kuvassa.
Kuvakulma on aika hassu, mutta nyt olen senverran kuumetokkurassa että laitan
näitä, koska tuskin talvea vasten saan parempiakaan otettua.


Tallaiset hienot systeemit mies rakensi autotalliin, näiden päällä kitatut
ikkunat saivat rauhassa kuivua.

Monessa ulkopokassa alimmainen puu oli kovasti haurastunut, jouduimme
korjaamaan myös puuosia. Puuosat teki mies, minä viimeistelin ja kasasin.
Tiimityötä.


Uuden ja vanhan sovitus.


Tämä alapuu on jo aikansa palvellut.

Johonkin ruutuun vaihdoimme molemmat välipuut.

Kuvien paljoudesta voisi päätellä että ikkunoita on korjattu jo vaikka
kuinka monta. Todellisuudessa työnalla ovat vasta ensimmäisen kamarin ikkunat
senverran hidasta homma on. Tarkoitukseni oli kuvata tänään jo malattuja pokia ja karmeja,
mutta kamerasta loppui patterit.
Nyt kittaushommat on siirretty jo sisälle, kävihän tuo niinkin että tuossa pakasteen päällä kittailin,
sain lasit paikoilleen kahteen pokaan.
(en kerro sitä että silläaikaa lapset leikkivät pirtissä hippaa, sokkoa, yleistä riehumista
ja muuta yhtä mukavaa ja siivo oli sen mukainen)
Kuulosuojat olisivat olleet tarpeen, melu olisi sopivasti vaimentunut.
Että sellaista. Nyt ensimmäisen kamarin ikkunat ovat kaikki lasitettu,
vielä maalaamatta tänään kitatut kaksi ikkunaa.
Toisen kammarin kaksi pokaa odottavat öljyämistä.

Sitten muihin aiheisiin.
Miksi aina käy niin että perheen äiti-ihminen tulee kuumeeseen juuri
silloin, kun isä-ihminen on sopinut remonttiurakan kodin ulkopuolelle?
(ja urakka on kiireinen, sitä ei enää millään voi siirtää, kun on jo siirretty kerran
kun isä-ihminen itse kaatui kuumeessa vuoteeseen)

Täällä kotonahan ei mikään ole niin kiireinen ettei niitä voisi siirtää, tai niitä siirretään,
olivatpa sitten kiireisiä tai eivät.

"Smurfin" laki, sanoo mieheni.

Koetan palata pikemmin