Ikkunaremonttia

Olen jo kauan aikonut laittaa jonkinlaista kuvapläjäystä ikkunoiden korjaamisesta,
jonka sain vauhdikkaasti alkuun kesällä.
(sittemmin vauhti on kyllä hiipunut)

Tässä on työssään Speedheater, joka on verraton apulainen vanhan kitin ja
maalin poistossa. Lasi täytyy suojata, jotta se ei rikkoudu kuumuudesta.
Vaneripalanen päälystettynä foliolla on oikein hyvä, tässä suojana vielä joku levynpala.

Meidän ikkunoissa kitti on osittain jo kokonaan irti, mikä helpottaa huomattavasti työtä.

Tässä päälykitti ja osa maalista poistettu, jos oikein tarkasti katsoo,
kuvassa näkyy pikkuiset naulat joilla lasi on vielä kiinni.
Joissakin kohdissa aluskitin poisto vaatii vielä uuden lämmityksen, meillä kyllä lasit irtosivat
ilman sitä, kunhan muistaa poistaa naulat.

Vanhat ikkunat on tehty niin että ne voi korjata. Liimaa ei ole laisinkaan, vaan
pokat on kasattu tällaisilla puutapeilla.

Poistin vanhat tapit, ja tapitin uudelleen. Lakkasivat notkumasta.
Yksi työvaihe jäänyt kuvaamatta kokonaan, nimittäin öljyäminen.
Lämmitin karmia kuumailmapuhaltimella, ja öljysin vernissalla.
Tämän työvaiheen kanssa pitää olla tarkkana ettei läträä liikaa öljyä,
silloin pinta kovettuu liikaa eikä maali pysy puussa, mutta sopivasti laitettuna se ehkäisee sen että pellavaöljymaalista öljy ei imeydy puuhun liiaksi, jos näin käy, maali liituuntuu liian npopeasti.

Ennen pohjakitin laittoa lakkasin kittiuran sellakalla. Tässä kuvassa lasi on jo painettu
pohjakitin päälle. Tästä alkaakin vaihe jossa särjin eri tekniikoin monta ruutua.
Yhtä painoin liian lujaa, ja kädet menivät lasista läpi.
(sain haavoja sormiini)

Tallaisia pieniä puunauloja laitetaan lasin ja puun väliin estämään lasin liikkuminen.

Seuraava mahdollisuus rikkoa lasi onkin sitten naulaaminen. Vain naulan näkyviin jäävä kärki
saisi osua lasiin naulatessa, ja sen varassa lasin olisi pysyttävä liikahtamatta.
(siinäpä opettelemista, särjin ainakin kolme ruutua)

Tässä sitten on levitettynä päälykittiä. Kuten huomaatte työvaiheet sitä tehdessä
ovat kuvaamatta, sattuneesta syystä koska allekirjoittanut toimi sekä
tekijänä ja kuvaajana.

Valmis kittaus, Kuva otettu tietenkin parhaasta kohdasta, tämä on kohtuullisen
hankala työvaihe saada siistiksi.

Tässä koko ruutu, kittausveitsen kahva näkyy kuvassa.
Kuvakulma on aika hassu, mutta nyt olen senverran kuumetokkurassa että laitan
näitä, koska tuskin talvea vasten saan parempiakaan otettua.

Tallaiset hienot systeemit mies rakensi autotalliin, näiden päällä kitatut
ikkunat saivat rauhassa kuivua.

Monessa ulkopokassa alimmainen puu oli kovasti haurastunut, jouduimme
korjaamaan myös puuosia. Puuosat teki mies, minä viimeistelin ja kasasin.
Tiimityötä.

Uuden ja vanhan sovitus.

Tämä alapuu on jo aikansa palvellut.

Johonkin ruutuun vaihdoimme molemmat välipuut.

Kuvien paljoudesta voisi päätellä että ikkunoita on korjattu jo vaikka
kuinka monta. Todellisuudessa työnalla ovat vasta ensimmäisen kamarin ikkunat
senverran hidasta homma on. Tarkoitukseni oli kuvata tänään jo malattuja pokia ja karmeja,
mutta kamerasta loppui patterit.
Nyt kittaushommat on siirretty jo sisälle, kävihän tuo niinkin että tuossa pakasteen päällä kittailin,
sain lasit paikoilleen kahteen pokaan.
(en kerro sitä että silläaikaa lapset leikkivät pirtissä hippaa, sokkoa, yleistä riehumista
ja muuta yhtä mukavaa ja siivo oli sen mukainen)
Kuulosuojat olisivat olleet tarpeen, melu olisi sopivasti vaimentunut.
Että sellaista. Nyt ensimmäisen kamarin ikkunat ovat kaikki lasitettu,
vielä maalaamatta tänään kitatut kaksi ikkunaa.
Toisen kammarin kaksi pokaa odottavat öljyämistä.

Sitten muihin aiheisiin.
Miksi aina käy niin että perheen äiti-ihminen tulee kuumeeseen juuri
silloin, kun isä-ihminen on sopinut remonttiurakan kodin ulkopuolelle?
(ja urakka on kiireinen, sitä ei enää millään voi siirtää, kun on jo siirretty kerran
kun isä-ihminen itse kaatui kuumeessa vuoteeseen)

Täällä kotonahan ei mikään ole niin kiireinen ettei niitä voisi siirtää, tai niitä siirretään,
olivatpa sitten kiireisiä tai eivät.

"Smurfin" laki, sanoo mieheni.

Koetan palata pikemmin