Ihan pihalla

Se on kesä sitten, lapsilla loma.

Puuhasteltu pihalla

Pidetty perinteiset jätskikemut koulun loppumisen kunniaksi.

Isommat lapset tekivät ruuan meidän puuhaillessa pihalla.
Esikoispojan salaatti.

Esikoistyttären riisi ja kanakastine, nam!



Työmaa, tässäkin on nähty monenlaista, ensin nokkosviidakko, hirsien veisto, puretut kattorakenteet, tiiliskivet, ulkovuorilautapinot ja nyt vihdoin heinänsiemen!



Pihamalla lojui myllynkivi noin metrin halkaisijaltaan, siitä tuli pöytä kun se väylättiin toisen myllynkiven puolikkaan päälle.




Kiveä piti siirtää nelisen metriä, sitten vielä saada toisen kiven päälle.
Kivi oli PAINAVA, mutta mies on VAHVA.
Siinä se on, keskelle laitan kukkasen, kunhan ohra-heinänsiemenseoksemme on saanut rauhassa itää.
(Mies sanoi ettei kukaan usko että siirsimme tämän lihasvoimin.)
Uskotteko? 

 

Ylimääräisiä kiviä keräsimme ladelmaksi perkkipaikan reunamalle.
Ei tätä kiviaidaksi voine sanoa, mutta tästä kiviä on hyvä ottaa käyttöön kun perustuskiviä tarvitaan taas.





Pääovelle johtaa punainen matto.

Koivuvanhus joutui nöyrtymään eilisen myrskytuulen kourissa.

Nyt ei taas tuijotella tekemättömiä töitä, vaan ihastellaan kaikkea mitä on jo tehty ja kaikkea muutakin kaunista.

  Nyt isommat lapset kesälaitumella, kotiinjäävillä yövieras.
Ihana kesä, ihana sunnutai.