maanantai 5. syyskuuta 2011

Lintuperspektiivi

Aamulla heräsin kurkien huutoon. Aurinko paistoi aamusta saakka.
Touhuttiin pihalla.

Toiveissa että lasten kylvämät auringonkukat ehtisivät kukkia ennen pakkasia.



Näimme lähipellolla paljon kurkia, niillä on kyllä kantava ääni näin syksyllä.





Tässä näkyy kurjet pellolla. En edes yrittänyt lähemmäksi, etteivät joudu keskeyttämään lepohetkeään.
Kurjet tuovat meille kesän, syksyllä vievät sen sitten mennessään.



Muistan kuinka ensimmäisenä remontti-syksynä täällä ihailimme kurkiparvia katolta.
Niin tein nytkin.



Oli huisin hieno hetki katsella aurinkoista maisemaa korkealta.















En voinut viipyä kauaa, vaikka maisemaa olisin voinut ihaillakin.
Kurkien ruokailua olisi ollut mukava seurata. Ilmeisesti ne syövät jotain tuolta sängeltä, josta vilja on puitu, koska vaihtavat vähän paikkaa välillä.

Minun piti kuitenkin pian palata maankamaralle, ennenkun pikkupojat huomasivat missä kävin.
Jotenkin tunsin käyneeni arjen yläpulolella.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ihania kuvia,juurikin syyskuuta parhaimmillaan,melkein sadon mehevän tuoksun voi tuntea nenässään kuvia katsellessaan. Huippu kun kiipesit katolle! Minut täysikuu saattaa saada koluamaan katolle kuvaamaan hopeista palloa. :)
M-T M

hillevi kirjoitti...

Huu, kuutamokeikkailu katolla kuulostaa jännittävältä ;) Pitänee kokeilla joskus.