Olen tässä muutamana päivänä ommellut verhoja asiakastyönä.
Tänään aamulla nelivuotias tuumasi " Äiti, sinä olet ompeliatar."
Ai että lämmitti mieltä.
Kun koetin kysellä mistä hän moista hoksasi ajatella,
poika tuumasi "Tuli vain mieleen."
Aika kivasti hoksattu, en tiedä mistä moisen sanan oli kuullut, hän
on kuunnellut viime päivinä mummun kanssa ahkerasti äänikirjoja, ehkä niistä.
Ompeliatar!
Useammin minusta tuntuu, että olen palveliatar, pesijätar,siivoojatar, raivotar,
tai oikeastaan tuntuu etten ole mikään -tar.
Mutta Ompeliatar, siitä tuli hyvä mieli!
Ja se on jo jotain, se. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti