Oman pihan satoa

Tähän aikaan kesästä alkaa olla sadonkorjuun aika.
Toisilla on kauniit yrttipenkit, toisilla ei..
Meidän pihalla ei toistaiseksi ole näkynyt kauniita yrttipenkkejä,
niinpä täytyy tyytyä  pihamaan omiin antimiin.
Aitan seinälle kerättiin "kerppuja" kuivumaan, kanoille talvea varten.

Nokkosta meidän pihalla riittää, sehän on mitä parhain
c-vitamiinin ja raudan lähde.
Siispä sitä talvivarastoon myös talonväelle.

Keväällähän tätäkin pitäisi jo kerätä, heti ensimmäiset tuoreet versot, mutta
kenelläpä kaväällä on aikaa ja ajatusta alkaa keräilemään, silloinhan kylvetään  ja kaivetaan..
Hyvin löytyi uusia versoja vielä, tuoretta versoa pukkaa kaikkialta, paikoista joista
olemme sitä kesän  mittaan koettaneet niittämällä hävittää.

Jos jollakulla ystävällä oikein kadehduttaa, tämä luonnonruuan runsaus, tästä sadosta
uskallan luvata jaettavksi asti ;)

Seuraakin minulla oli, kanat ovat kasvaneet ja rohkaistuneet, kulkevat ympäri pihaa
monenlaista syötävää etsien. Kuvassa Tangelstiina, joka on hiljattain aloittanut muninnan.

Joukkoa johtaa tätänykyä nuori Harald-kukko, edesmennyt Elmo-kukko sai  lähtöpassit, koska se
tuli vihaiseksi, hyökkäili lapsia päin ihan syyttäsuotta.
Uuden kukon myötä vähän muita kanoja myöhemmin tullut kuvan ruskea Rosina, sai
hyvän aseman kukon kumppanina, aiemmin toiset kanat vähän sortivat sitä.
Nyt sen paikka  näyttää olevan kokon vieressä orrella.
Harald johtaa joukkonsa iltaisin sisälle kanalaan, minun tehtäväksi jää vain oven sulkeminen.

Herukkasato näyttää runsaalta, jospa linnut (ja kanat) pysyisivät  pois apajilta.

Sisään tullessa lähiruoka kattilaan, haudutin nokkoset vähässä vedessä viisi minuuttia, senjälkeen
soseutin sauvasekoittimella. Valmista sosetta käytetään pinaatin tapaan mm keittoon, lettuihin
sämpylöihin..
Terveellistä.

Omien kanojen munat ovat myös taattua lähiruokaa, luomuksikin voinen kutsua.
Muistakaapa keräillä talteen luonnon antimia, syys tulee taas nopeammin kun arvaakaan.