 |
| Elämän ihme. |
 |
| Kolmisen viikkoa sitten nuori Ruusu kana aloitti haudonnan. Tätä ei voi kun ihmetellä itsekin, ensikertalaisena kanan haudontaa seuranneena. Kolme viikoa Ruusu istui pesässään, katsoi ja nokkikin minua vihaisesti, kun jouduin nostamaan sen pesästä kerätäkseni sen alta pois ylimääräiset munat joita toiset kanat sinne pyöräyttivät. |
 |
| Tässä näette lopputulossta, aivan täydellisiä tipusia, terhakoita ja suloisia. Kanaäidin onni ja suojeluhalu on ihan käsinkosketeltavaa. Se musertaa pienen leipapalan sopivaksi suupalaksi pienokaiselleen ja näyttää vielä kuinka se nokkastaan suuhun. |
 |
| Ja tipuset oppivat nopeasti, niitä ei väsyisi katselemaan. |
 |
| Muutamalla huolestuneella kurkkuäänellä kukluttamalla, kanaäiti hätistää tipuset siipiensä suojaan ja samalla ilmoittaa uteliaille kurkistelijoille ettei lähemmäksi ole asiaa. Jotenkin minusta tämä on niin hellyttävää, kanaäiti pitää huolen omista pienokaisistaan, se tietää miten niitä hoidetaan ja suojellaan, vaikka varmasti on hämmennyksissään uudessa äidin roolissaan. Sellaisia kai me äidit olemme! |
4 kommenttia:
Minun sydämessä liikahti. <3
Niin suloisia. Me typsyn kanssa ollaan jo monesti käyty ihastelemassa pikkutipuja näin netin välityksellä. Iskällekin huikattiin, että tulepas katsomaan. Tullaan joskus katsomaan ihan paikan päälle teidän kanarouvia, kukkoherraa ja pienokaisia.
Nämä ovat ihania ;) Lapset ihan innoissaan, niin minäkin.. Suurimman osan ajasta ovat vielä emon alla. En raaskinut tänäänkään vielä nostaa emoa pesästä, etten vain vahingoita pienokaisia..
Luulen ettei emo tykkää ajatuksesta että siirrän sitä, vaan puolustaa pesuettaan. Kuusi pienokaista lapset olivat laskeneet.. Sitten näkee paremmin, kun lähtevät vähän liikkeelle.
Kerrassaan suloisia!! Jospa pääsisimme katsomaankin. :)
Lähetä kommentti