sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Melukylän lapset

Joskus minusta tuntuu, että meillä ollaan niin kun Melukylässä.
Ei se huono asia ole,  meininki  Melukylässä näyttää  usein oikein mukavalta.
Paitsi se kohta, jossa toiset lapset hinaavat Kirstiä köydenvarassa yläkerran ikkunasta, kuvitellen sen vuoristoradaksi.  Niin meillä ei vielä ole käynyt, ehkä se johtuu siitä, ettei yläkerta ole valmis vielä. 

Mutta muuten meininkiä riittää kyllä.
Tässä esimerkki tältäpäivältä.
Ei tarvita välttämättä x-poxia, senhän voi mielikuvituksen avulla tehdä itse.

Tässä menossa urheilupeli, toiset vastapäätä yrittävät pysyä X-poxin vauhdissa ja tehdä samoja liikkeitä.

Tässä onkin sitten se hieno aparaatti, johon välillä vaihdettiin peliä
(lue, eri lehtiä)
Välillä oli menossa video, jossa toinen esitti, toinen katsoi, välillä ajettiin rallia.
Hauskalta näytti.


Asiasta yhdeksänteen, nappasin muutaman kuvan alakerran kamarista, 
josta ei ole aiemmin kuvia julkaistu.
Tänään, miltei viikon kestäneen flunssan jälkimainingeissa otin kuvat, siivoamatta, 
sensuroimatta ja muokkailematta. Tältä siellä näyttää.
(vähän rajailin kumminkin)

Kammarin seinässä on vihreä Atomi-tapetti, alaosassa vanhaa paneelia.

Tapetin väri on ihan täydellinen, ihana vihreä, paneelin sammalenvihreästä en ole ihan
 vakuuttunut, voi olla että maalaan sen uudelleen jonkinlaiseksi harmaaksi, kunhan neitit muuttavat
täältä yläkertaan omiin huoneisiinsa, ja pikkupojat ottavat tämän haltuunsa.

Nyt huoneessa asustaa kolme eri-ikäistä tytärtä, joten huone on tosi täynnä kaikkea.
Jatkossa vintin valmistuttua tästä tulee kahden pikkupojan huone, jospa
heidän tavaransa mahtuisivat tänne paremmin.


Taistelen osaltani liian valkoisia sisustuksia vastaan, toisaalta tykkään, että valkoinen on rauhallinen
ja mukavasti muuntuva monenlaiseen sisustukseen.
Siitäpä sitten koettaa etsiä sen kultaisen keskitien, omaan silmään sopivan.
Lattia tässäkin huoneessa on valkoinen ja tykkään siitä tosi paljon. 

Ikkunoita on, kokonaista kaksi kappaletta, vanhat kuusiruutuiset, ihanat, jopa korjatut.



Mirri oli kun minäkin tänään suurimman osan päivää, nokosilla.

1 kommentti:

Paukku kirjoitti...

Ihana, teidän lapsilla riittää mielikuvitusta! Halvaksi tulee tuollainen pelikone. ;-)