Kuusi kuvaa kesästä

 Useammassa Blogissa olen törmännyt kesäkuva-haasteeseen. 

Kovin kummosia kuvia ei kyllä kesältä ole kertynyt, muutamia sentään.

Kesälomareissun ensimmäinen ja ainoa aurinkoinen päivä.
Onneksi pysähdyttiin ja nautittiin.
Uimarannalla ystäväperheen kanssa.

Seuraava pysähdys, pakollinen sellainen, Kälviällä, jossa
yövyimme pienellä leirintä-alueella ja tutustuimme Talonpojan koti-museoon, sen museorakennuksiin
ja kotieläimiin. Ihan mukava paikka, paljon katseltavaa ja mielenkiintoisia
tarinoita paikan omistajan kertomana.

Samassa paikassa kasvihuonehaaveiluja.
Voi jospa minullakin olisi tällainen.
(vaikka ensi kesänä?)

Ihanaa kesäeloa ja oloa omalla kotipihalla. Nauttimista aurinkoisista hetkistä.

Sateisena päivänä retkellä Oulun kasvitieteellisessä puutarhassa.
Ihana paikka ja hyvää seuraa. Uudestaan tulevana suvena!

Syyskesällä palkinto kesän ahkeroimisesta.
Saatiin kun saatiinkin talo maalattua ulkoa, vaikka sade katkaisi työt monta kertaa.

Ulkona sateinen harmaa marraskuu.
Hyvät kelit jatkaa remonttihommia sisällä, luvassa ahkeraa ahertamista
yläkerran remontin kimpussa. Siellä hommat oikeastaan ovat
sitä tikkarinsyöntiä, tympeimmät (purku) hommat on tehty jo aiemmin, nyt edessä välipohjan villoitusta,
lattioiden laittoa, pinkopahveja, tapetteja ja maalausta, maalausta.

"Eteenpäin" sanoi mummo lumessa!

Vapaapäivä

Kun pitkän linjan kotiäidistä yks`kaks tuleekin työäiti,
on edessä monta uutta asiaa.

Toisinaan tuulee pohjoisesta, toisinaan leppeämmin.

Elämään tulee heti ainakin yksi uusi ulottuvuus, nimittäin vapaapäivä.

Silloin ei tarvitse olla tehokas, saa katsella,
tehdä tai olla tekemättä.

Olen rakastanut olla kotona lasten kanssa, valehtelisin jos sanoisin nauttineeni joka hetkestä,
mutta perusvire kotiäitinä olemisessa on ollut tyytyväisyys.
Olen saanut nauttia lapsista, leppoisasta arjesta, omaan tahtiin tekemisestä.

Ihan kissanpäivien viettoa ei kotiäitinä olokaan ole ollut, vaan useamman lapsen kanssa,
se on ihan täyttä työtä.
Sitä samaa se on työssäkäyvänkin äidin osa.

"Aika aikaansa kutakin" sanoi vanha sananlasku, näin se lienee.
Mutta vapaapäivistä aion nautti täysin siemauksin ja vapaahetkistä.
Rakkaista, pienemmistä ja isommista.

Ja miten olikaan se lakisääteinen kahvitauko?
 Siitä saisikin jo toisen postauksen.

Kanaäidin onnea

Elämän ihme.

Kolmisen viikkoa sitten nuori Ruusu kana aloitti haudonnan.
Tätä ei voi kun ihmetellä itsekin, ensikertalaisena kanan haudontaa seuranneena.
Kolme viikoa Ruusu istui pesässään, katsoi ja nokkikin minua vihaisesti, kun
jouduin nostamaan sen pesästä kerätäkseni sen alta pois ylimääräiset munat joita toiset kanat sinne pyöräyttivät.

Tässä näette lopputulossta, aivan täydellisiä tipusia, terhakoita ja suloisia.
Kanaäidin onni ja suojeluhalu on ihan käsinkosketeltavaa. Se musertaa pienen leipapalan sopivaksi suupalaksi pienokaiselleen ja näyttää vielä kuinka se nokkastaan suuhun.

Ja tipuset oppivat nopeasti, niitä ei väsyisi katselemaan.

Muutamalla huolestuneella kurkkuäänellä kukluttamalla, kanaäiti hätistää tipuset siipiensä suojaan
ja samalla ilmoittaa uteliaille kurkistelijoille ettei lähemmäksi ole asiaa.
Jotenkin minusta tämä on niin hellyttävää, kanaäiti pitää huolen omista pienokaisistaan,
se tietää miten niitä hoidetaan ja suojellaan, vaikka varmasti on hämmennyksissään
uudessa äidin roolissaan.
Sellaisia kai me äidit olemme!

Oman pihan satoa

Tähän aikaan kesästä alkaa olla sadonkorjuun aika.
Toisilla on kauniit yrttipenkit, toisilla ei..
Meidän pihalla ei toistaiseksi ole näkynyt kauniita yrttipenkkejä,
niinpä täytyy tyytyä  pihamaan omiin antimiin.
Aitan seinälle kerättiin "kerppuja" kuivumaan, kanoille talvea varten.

Nokkosta meidän pihalla riittää, sehän on mitä parhain
c-vitamiinin ja raudan lähde.
Siispä sitä talvivarastoon myös talonväelle.

Keväällähän tätäkin pitäisi jo kerätä, heti ensimmäiset tuoreet versot, mutta
kenelläpä kaväällä on aikaa ja ajatusta alkaa keräilemään, silloinhan kylvetään  ja kaivetaan..
Hyvin löytyi uusia versoja vielä, tuoretta versoa pukkaa kaikkialta, paikoista joista
olemme sitä kesän  mittaan koettaneet niittämällä hävittää.

Jos jollakulla ystävällä oikein kadehduttaa, tämä luonnonruuan runsaus, tästä sadosta
uskallan luvata jaettavksi asti ;)

Seuraakin minulla oli, kanat ovat kasvaneet ja rohkaistuneet, kulkevat ympäri pihaa
monenlaista syötävää etsien. Kuvassa Tangelstiina, joka on hiljattain aloittanut muninnan.

Joukkoa johtaa tätänykyä nuori Harald-kukko, edesmennyt Elmo-kukko sai  lähtöpassit, koska se
tuli vihaiseksi, hyökkäili lapsia päin ihan syyttäsuotta.
Uuden kukon myötä vähän muita kanoja myöhemmin tullut kuvan ruskea Rosina, sai
hyvän aseman kukon kumppanina, aiemmin toiset kanat vähän sortivat sitä.
Nyt sen paikka  näyttää olevan kokon vieressä orrella.
Harald johtaa joukkonsa iltaisin sisälle kanalaan, minun tehtäväksi jää vain oven sulkeminen.

Herukkasato näyttää runsaalta, jospa linnut (ja kanat) pysyisivät  pois apajilta.

Sisään tullessa lähiruoka kattilaan, haudutin nokkoset vähässä vedessä viisi minuuttia, senjälkeen
soseutin sauvasekoittimella. Valmista sosetta käytetään pinaatin tapaan mm keittoon, lettuihin
sämpylöihin..
Terveellistä.

Omien kanojen munat ovat myös taattua lähiruokaa, luomuksikin voinen kutsua.
Muistakaapa keräillä talteen luonnon antimia, syys tulee taas nopeammin kun arvaakaan.

Punamultaa

 Keväästä asti on ollut kovin hoppuista, ja sen kummemmin selittelemättä lisään 

nyt muutaman, joskin melko huonon kuvan  remppahommista. 

Talomme ulkovuoraus jouduttiin uusimaan kokonaan, ja tämän kevään tavoite oli saada talo maalattua.

Keitomme itse punamultamaalia, mukava, helppo ja edullinen maali.

Aineet:

Vettä

Rautavitrilliä

Ruisjauhoja 

Italianpunaista väripigmenttiä

Pellavaöljyä

 Keiteltiin maalia isossa tynnyrissä, kuumensimme kaasulla.

 Italianpunainen pigmentti näytti pussissa melkein oranssilta, vähän jännitti minkalainen on lopputulos.

 Punamultamaali on mitä parhain "talkooväen" maali. Hinta on edullinen joten maaliämpärin voi antaa pienenkin käteen.

 Meillä maalasikin kaikki lapset, pienimmästä isoimpaan, ja lopputulos

on mitä mainioin. Muutamassa päivässä kun maali kuivui kunnolla, väri on mielestäni, 

juuri oikea punamulta.. 

 Näissä pikaisissa tunnelmissa toivottelen kaikille lukijoille aurinkoista kesää..

Meillä on vielä lomaa jäljellä, lomailtu on, vaikkakin sadesäässä, 

loppuaika taitaa mennä kotihommissa.

Maatiaisia

Taas on touhuttu monenlaista. Kävin poikien kanssa kalareissulla, 
nauroivat mnulle, kun sanoin kalastavani kameralla.
Rannalla oli kaksi melko kesyä joutsenta, eivät välittäneet kalastajista.
Ihan lähelle en silti viitsinyt yrittää, jotta saivat olla rauhassa, uljaita lintuja.

Saalistakin saivat tälläkertaa, yksi puuttuu kuvasta.
Pojilla kalastuskuume vain paheni näiden myötä.

Sitten nämä meidän ihanaiset uudet  kotkottajat.
Tyrnäväläisiä maatiaiskanoja, nuoria, eivät muni vielä.
Taas toteutui yksi haaveistani.

Keksittiin lasten kanssa kilvin nimiä näille.
Keskellä rengas jalassaan joukon johtaja, Elmo-kukko, vierellään harmaa Rilla.

Tässä Ruusu, nimi saattaa vaihtua vielä,  typsyn haluaisi jonkun muun nimen
nimikkokanalleen.

Kanoja on yhteensä viisi, musta sama Ruusu, kaksi vaaleaa ovat Tingelstiina ja Tangnelstiina,
en vielä erota niitä toisistaan. Kuvissa ei näy Rosina-Rusina, ruskea kana. Kuvat ovat vähän huonoja, senverran arkoja olivat vielä, kun vasta eilen muuttivat meille.
Nimistä saatte päätellä mitä äänikirjoja meillä on viimeaikoina kuunneltu..

Nämä kotkot ovat kyllä niin lystikkäitä. Lapset ovat vähintään yhtä innoissaan niistä kun minäkin.
Perheenpääkin kopsutteli tyytyväisenä ulkoaitausta, jotta kanaset pääsevät ulkoilemaan.
Jännityksellä odotamme kesän mittaan ensimmäisiä omien kanojen munia.

Luin jostain että tänään on vietetty lapsettomien lauantaita, tärkeä
asia mielestäni muistaa, etteivät kaikki ole äitejä, vaikka niin haluaisivat ja  hekin ovat päivänsä
ja kukkansa ansainneet äitien rinnalla.


Kukkanen kaikille hienoille naisille!

Kevättä

Ihana kevät on vihdoin tullut! 

Blogissa on ollut hiljaista, jonkinlaista kevätväsymystä ja raksauupumusta on ollut ilmassa.

Kuvien sekamelskasta löysin nyt vain tämän aiheeseen sopivan.

Kokeilen onnistunko julkaisemaan tätä ollenkaan, kun jokin uusi sovellus piti ladata.

Kiitos teille kaikille, ahkerasti olette käyneet, vaikkei tänne ole mitään ilmestynyt. 

Koetan ryhdistyä ;)

Uudet virkeämmät tuulet puhaltavat jo, aurinkoa odotellessa!

Tervetuloa uudet lukijat!

Täällä ollaan

Ollaan täällä vielä, lujasti menossa kevääseen päin.
Lumi sulaa kovaa kyytiä, talviunesta tunnen herääväni yhdessä auringon kanssa.
Remonttikuvia valmistuneesta lastenhuoneesta olisi vaikka kuinka,
mutta kertakaikkisen huono nettiyhteys meillä, ei anna mahdollisuutta kovin suuriin kuvien siirtoihin.
(Kun tähän vielä lisätään taitamattomuus kuvienkäsittelyohjelman kanssa, muuta selitystä ei tarvinne)
Jospa oppisin jotain valokuvauskurssilla johon pääsin!

Ruisleipä pitää tiellä isomman ja pienemmän miehen.

Lumitöitä tehdessä saa ihan varkain raitista ilmaa.
Kevät talvi on ihanaa aikaa, kun auringon lämmössä on jo
lupaus tulevasta kesästä.
Eteenpäin, sanoi mummo lumessa!

Reissussa

Sain viettää rattoisan viikonlopun ihanien ystävien seurassa.
Kiitos te kaikki mukana olleet!
On tärkeää omistaa ystäviä joiden seurassa saa olla oma itsensä,
välimatkasta huolimatta yhteys säilyy.
Saa kuunnella ja tulla kuulluksi.
Kiitos.

Reissuun kuului tietysti hyvää syömistä,
hiukan shoppailua, sopivasti liikuntaa, mutta ennenkaikkea
puhumista ja mukavaa olemista.

Koluttiin kirppiksiä, tehtiin löytöjä.

Kuvissa näkyvät varrelliset "hollannikkaat" olivat ihan paras löytö aikoihin,
niin ihanat!
Ensin jätin ostamatta, mutta sitten oli pakko palata hakemaan nämä.
Taatusti uudet lempipopot, hinta 2e kirppiksellä.
Taustalla näkyvän matkalaukun ostin aiemmin paikallisilta rompepäiviltä.

Tallaisista viikonlopuista saa paljon uusia evaitä elämän matkalaukkuun.
Eri elämäntilanteissa olevien ystävien kanssa jutustelu avaa uusia näköaloja
myös omaan arkeen. Olemme kukin tahoillamme, erilaisia,
mutta tarvitsemme toisiamme.
Ystävyyden kantaessa jo 20-vuoden  taa, yhteisiä muistoja on paljon.
Kotijoukot olivat pärjänneet loistavasti, kiitos ukkokullan.
Ihanaa alkavaa arkiviikkoa kaikille ja
muistetaan ystäviämme!